Tankotanssijoiden yleisimmät loukkaantumiset – Mitä fysioterapeutti sanoo tuoreesta tutkimuksesta

Olkapää, Takareisi, Tankotanssi, Vammojen ennaltaehkäisy

Tankotanssia tarkastelevia tutkimuksia ei ole juuri julkaistu toistaiseksi, mutta lajin kasvaminen todennäköisesti houkuttaa lisää tutkijoita paikalle. 2019 valmistunut Joanna Nicholaksen väitöskirja on niiden harvojen tankotanssitutkimuksien joukossa. Väitöskirja kokonaisuudessaan tarkasteli tankotanssia useammasta näkökulmasta ja tämän blogitekstin puitteissa keskityn loukkaantumisia koskevaan osioon. Koko väitöskirja on saatavissa tästä.

Tämä on ensimmäinen blogitekstini, jossa otan käsittelyyn yksittäisen tutkimuksen. Tutkimustiedon popularisoiminen on mielestäni tärkeää, jotta saamme entistä terveempiä esiintyjiä tulevaisuudessa. Kerro jos tämmöiset tekstit kiinnostaisivat jatkossakin niin teen näitä mielelläni lisää.

Mitä tutkimuksessa tehtiin?

Tutkimus oli 12 kuukautta kestävä loukkaantumisien seurantatutkimus, johon osallistui 66 tankotanssijaa ympäri Australiaa. Osallistujat raportoivat tutkimuksen alussa oman iän, painon, pituuden, loukkaantumishistorian, tankotanssiharjoittelun määrän vuosissa ja taitotasonsa. 

Taitotaso oli jaettu neljään eri tasoon: aloittelija (beginner), keskitaso (intermediate), jatkotaso (advanced) ja eliitti (tai ammattilainen). Taitotasot määriteltiin seuraavasti. En lähtenyt kääntämään temppujen nimiä.

  • Aloittelija: Harjoittelee liikkeitä pystyasennossa ja painopiste lähellä tankoa. Näihin oli listattuna pyörähdykset, kiipeäminen ja istuminen tangolla.
  • Keskitaso: Harjoittelee ylösalaisin olemista, kuten invertti, leg hang ja lean back
  • Jatkotaso: Harjoittelee edistyneempiä ylösalaisin olemista vaativia liikkeitä, joissa painopiste viedään kauemmaksi tangosta. Näihin oli listattuna static V, extended buttefly, shoulder mount.
  • Eliitti (tai ammattilainen): Harjoittelee liikkeitä, jotka vaativat äärimmäistä liikkuvuutta yhdistettynä painopisteen viemiseen kauemmaksi tangosta. Näihin listattuna deadlift, spatchcock ja russian (tai Oona) split. 

Osallistujat täyttivät treenipäiväkirjaa tutkimuksen ajan. Treenipäiväkirjaan kirjattiin harjoittelumäärät ja loukkaantumiset. Harjoittelumäärissä eriteltiin tankotanssin lajitreeni, tankotanssiin liittyvä treeni (akrobatia, liikkuvuusharjoittelu yms.) ja muu treeni (pyöräily, ryhmäliikunta yms.). Loukkaantumisiksi määriteltiin kipu, jonka vuoksi harjoittelua piti jättää väliin tai soveltaa.

Loukkaantumisen sattuessa osallistuja täytti vielä tarkemman selvityksen loukkaantumistilanteesta. Osallistujaa kannustettiin myös varmistamaan tilanne terveydenhuoltoalan ammattilaisella tiedon varmentamiseksi, mutta se piti tehdä omakustanteisesti.

Mitä tuloksia tutkimuksesta saatiin?

12 kuukauden seurannan aikana havaittiin yhteensä 103 loukkaantumista. Eniten loukkaantumisia sattui olkapään ja takareiden alueelle. Isompi osa loukkaantumisista oli akuutteja (59,2%) kuin rasitusvammoja (40,8%)

Taulukko loukkaantumismääristä seurantatutkimuksen ajalta.
Kaikki tutkimuksen aikana tapahtuneet loukkaantumiset. Kuva Dr. Joanna Nicholaksen väitöskirjasta s. 153. Linkki tekstin lopussa.

Olkapäävammoissa nousi esiin muun muassa twisted grip, jossa kehonpainoa kannatellaan ja voimaa tuotetaan olkapään ollessa voimakkaasti sisäkierrossa. Oma ajatukseni twisted gripin vaikeudesta tulee siitä, että olkapään sisäkierto estää lapaluun kiertymistä vartalon sivulle. Tämä vähentää olkapään liikkuvuutta hartiatason yläpuolella eli joudumme käyttämään usein liikeratamme ääripäätä kun käytämme twisted gripiä.

Takareiden osalta kaikkiin revähdyksiin tai rasitusvammoihin liittyi vahvasti spagaatti, sivusplitti tai muu liikkuvuusliike. Mitään tarkkaa tapahtumaselostusta väitöskirjassa ei ole, mutta ainakin kaksi tekijää voisivat mielestäni vaikuttaa näihin. Venyneessä tilassa lihaksen voimantuotto on vaikeaa, mikä voi altistaa revähdyksille kun lihas ei kykene pitämään riittävää jännitystä yllä. Pitkään jatkuvassa venytyksessä lihaksen pituutta säätelevät reseptorit menevät pois päältä, jolloin on mahdollista että lihas pääsee venymään liikaa.

Kuvassa on esitelty erilaisia asentoja tankotanssitangolla, joissa loukkaantumisia sattui tutkimuksen aikana.
Olkapään ja takareiden alueen loukkaantumisiin johtaneita asentoja ja liikkeitä. Kuva Dr. Joanna Nicholaksen väitöskirjasta s. 155-156. Linkki tekstin lopussa.

Yhteenveto

Tankotanssijoita koskevaa tutkimusta kaivataan kipeästi ja tämä oli aivan mahtava selvitys loukkaantumisista. Osallistujaporukka oli todella heterogeeninen iän ja harrastustaustan perusteella, joten pitkälle vietyjä johtopäätöksiä on haastava tehdä vielä tämän pohjalta. Yleisien loukkaantumisalueiden tunnistaminen on kuitenkin ensimmäinen tarvittava askel, jotta näihin havaintoihin pohjaavia jatkotutkimuksia päästään tekemään.

Tutkimuksen löydökset täsmäävät täysin sen kanssa mitä näen tankotanssijoilla vastaanotollani: olkapään, takareiden ja alaselän alueen rasitustiloja ja vammoja. Onneksi näihin löytyy apu ja ne eivät tarkoita tankotanssin lopettamista! Tutkimuksesta ei pidä jäädä sellainen fiilis, että tankotanssi olisi erityisen vaarallinen laji. Siinä, kuten kaikissa muissakin lajeissa, vaikuttaa olevan omat kaavansa loukkaantumisille.

Aiheeseen pääsee syventymään lisää täältä:

Linkki Dr. Joanna Nicholaksen väitöskirjaan

Dr. Joanna Nicholaksen vierailu CircSci podcastissa, jossa hän puhuu muun muassa väitöskirjastaan

Dr. Joanna Nicholaksen löytää myös instagramista @drjoannanicholas

Kategoriat

Atte Niittykangas

Atte Niittykangas

Fysioterapeutti

Sirkusfysio (Atte Niittykangas) on kansainvälisesti työskentelevä fysioterapeutti, jonka päätyö on sirkusmaailmassa. Vuosien varrella mukaan on mahtunut useiden lajien huippu-urheilijoita ja laaja kirjo tavoitteellisia liikkujia. Blogiin Atte kirjoittaa ajatuksiaan alasta, antaa vinkkejä vammojen hoitoon ja pui sitä miten vaativalla alalla pärjätään.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *