Ryhtivaljaat, ryhtiliivit, ryhtiremmit. Uudella innovaatiolla on monta nimeä. Tai kyseessä ei itseasiassa ole kauhean uusi keksintö, sillä ryhtiin on pyritty vaikuttamaan iät ja ajat. Keinot on ollut vaatetuksesta ja ergonomiakasvatukseen lapsille.
Perusajatus taustalla on se, että huono ryhti aiheuttaa niska-, olkapää- ja selkäkipuja, koska keho on tällöin epänormaalissa asennossa. Ryhtivaljaat oikaisevat pois tästä ryhdistä parempaan ryhtiin ja myyntilauseissa puhutaan olkapäiden vakauttamisesta ja rintarangan tukemisesta sekä venyttämisestä.
Puhun asiakkaiden kanssa säännöllisesti ryhdistä ja siihen liittyvistä uskomuksista. Usein taustalla on jostain opittu uskomus yhdestä oikeasta ryhdistä, joka voi vaikeuttaa harjoittelua ja aiheuttaa enemmän ongelmia kuin mitä sen on alunperin pitänyt ehkäistä.
Onko huonoa ryhtiä olemassa?
Keho pyrkii taloudelliseen toimintaan, mikä evoluution näkökulmasta käy hyvin järkeen. Levätessä energiaa kannattaa säästää tulevia energiaa kuluttavia metsästysretkiä tai hengissä selviämistä varten. Nykymaailmassa energian saaminen ei ole länsimaissa kummoinen temppu, mutta kehomme pyrkii edelleen taloudelliseen toimintaan. Tästä syystä esimerkiksi istuessasi luennolla etsit huomaamattasi tukea nojista ja etsit mukavimman mahdollisen asennon seurataksesi opetusta. Voit aika ajoin havahtua tähän ja korjata asentosi, mutta huomaat taas pian valuneesi takaisin mukavampaan asentoon.
Onko kyseessä huono ryhti? Ei minun mielestäni vaan täydellisesti tilanteeseen sopiva ryhti. Jos olet päässyt unelmatyösi työhaastatteluun en usko että istuma-asentosi olisi samanlainen vaikka haastattelu kestäisi pitkäänkin. Ryhdin ojentaminen tässä tilanteessa liittyy valppaana olemiseen kun kuuntelet erittäin huolellisesti kaiken ja olet jatkuvassa aktiivisessa vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Vireystilasi on huipussaan, mutta jos saat myöhemmin tiedon ettet saanut paikkaa ryhtisi on todennäköisesti päinvastainen kun mielialasi kääntyy alavireiseksi.
Ryhti on jatkuvasti muuttuva ja keho säätelee sitä tilanteen vaatimuksien mukaan. Mikään yksittäinen asento ei ole ylitse muiden vaan paras asento on seuraava asentosi. Pitkän paikallaanolon haitat tunnetaan jo varsin hyvin.
”Paras asento on seuraava asentosi.”
Mikä ryhtivaljaissa on vikana?
Ryhdin tilanneriippuvaisuuden vuoksi meidän on vaikea määrittää oikeaa tai epänormaalia ryhtiä. Mistä tämä olkapäiden korjaaminen taaksepäin oikein tulee? Tutkimuksissa ei toistaiseksi ole huomattu minkään tietyn ryhdin ”poikkeaman”, kuten eteenpäin kääntyneet olkapäät tai jalkojen pituus ero, korreloivan kivun kanssa. Jos vaivaudutaan vilkaisemaan anatomian kirjoista lapaluun neutraalia asentoa niin se on noin 30°kiertyneenä eteenpäin.
Onko jatkuva muistuttelu ryhdistä hyödyllistä? Jos se ohjaa meitä käyttämään kapeampaa valikoimaa eri ryhtejä niin tuskin. Pahimmillaan opimme epäkäytännöllisen työlään tavan kannatella itseämme ja teemme levosta työtä.
Ihmiset ovat kuitenkin kokeneet kipujen helpottuvan ryhtiliivejä käyttämällä eikä ihme. Asennon vaihtaminen, liikuskelu tai mikä vaan mikä tauottaa pitkää paikallaoloa antaa todennäköisesti helpostusta kipuihin. Merkittävänä erona vain se, että taustalta puuttuu ajatus yhdestä oikeasta ryhdistä.
Vaikuttaa että kyseessä on kulttuurinen asia. Suoraselkä ja ryhdikäs olemushan on suoraan länsimaisen ihmismallin ytimessä. Suomessa ja muissakin kielissä suoraselkäinen-adjektiivikin kuvaa luotettavaa ja tunnollista henkilöä. Ainakaan itse en ole kuullut parempaa selitystä asialle.
Onko ryhdillä mitään merkitystä?
En väitä etteikö ryhdillä voisi olla merkitystä. Ryhtiä muuttaessa valmentajana tai fysioterapeuttina on vain oltava erittäin tarkka ja muutokselle on oltava perusteet.
Itse ajattelen, että keholla pitää olla vaihtoehtoja mistä valita sopiva ryhti kulloiseenkin tilanteeseen. Tätä varten kartoitan fysioterapiassa nivelten liikkuvuuksia ja liikestrategioita. Tällä varmistetaan että edellytykset taloudelliselle liikkeelle ovat olemassa.
Mitä erikoistuneemmaksi henkilö menee, sitä selvemmin se monesti näkyy kehossa. Esimerkiksi suoraksi ojentunut rintaranka voi olla normaali sopeutuminen johonkin lajiin. Tällöin sen muuttaminen ei välttämättä edes ole mielekästä, jos se vaikuttaa lajissa suoriutumiseen. Tällöin sitä ei toki jätetä huomioimatta vaan keskitytään siihen ettei lajin ulkopuolelle jäävät liikeradat jää liian vähälle käytölle.
Ryhti on siis erittäin yksilöllinen ja sen luokittelu hyväksi tai huonoksi riippuu täysin kontekstista. Jos pidit tekstistä niin jaa se ihmeessä eteenpäin. Jatketaan keskustelua!
Atte, Sirkusfysio
Seuraa toimintaani sosiaalisessa mediassa!
0 kommenttia