<![CDATA[Sirkusfysio - Blogi]]>Thu, 06 Dec 2018 23:49:42 +0200Weebly<![CDATA[Kuinka paljon voi treenata turvallisesti?]]>Thu, 27 Sep 2018 11:39:00 GMThttp://sirkusfysio.fi/blogi/kuinka-paljon-voi-treenata-turvallisestiSyksyllä sirkus- ja tanssikoulut aloittavat harjoituksensa ja osalla ammattilaisista alkaa esityskausi. Syksyä on edeltänyt kesäjakso, jolloin on harjoiteltu enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Miksi juuri kauden alku on usein riskialtteinta aikaa loukkaantumisille?
Taustalla on usein kehon liian nopea ja liian kova rasittaminen. Ylirasittuminen voi esiintyä esimerkiksi hyppääjän polvena, olkapään kipuna tai iskias-oireina. Treenimäärän muutoksen yhtenä mittarina pidetään akuuttia ja kroonista kuormitusta.
Akuutti kuormitus tarkoittaa viimeisen viikon aikana tehdyn treenin määrää. Määrää voidaan mitata esimerkiksi treenien kestossa,​ juostussa matkassa ja henkilön omasta arviosta treenin raskaudesta. Krooninen kuormitus tarkoittaa pidemmän jakson aikana tehdyn treenin määrää. Jakso on tyypillisesti neljä viikkoa, mutta voi olla lyhyempikin riippuen hieman henkilön treenisyklistä, kuten esityksistä- tai kilpailuista.
Picture
KUVA1: Akuutin ja kroonisen kuormituksen välinen suhde ja sen vaikutus loukkaantumisriskiin. https://bjsm.bmj.com/content/early/2016/01/12/bjsports-2015-095788
Tutkimuksissa on havaittu akuutin ja kroonisen treenikuormituksen välisen suhteen vaikuttavan loukkaantumisriskiin. Treenin on oltava riittävän raskasta, mutta liian isot muutokset altistavat loukkaantumiselle. Hyvä akuutin ja kroonisen kuormituksen välinen suhde on suurinpiirtein 0.8-1.3 välisellä alueella.
Esimerkki: Sirkusartisti treenaa 100 min ja arvioi itse sen raskaudeksi 6 (asteikolla 1-10). Tälle voidaan antaa arvoksi 600 KY (keksitty yksikkö).
Viikon aikana tulee toinen treeni 800 KY joten akuutti kuormitus on 1400 KY. Sirkusartistin 4:n viikon kuormitus on ollut: VKO 1: 1600 KY, VKO 2: 1400 KY, VKO 3: 1500 KY, VKO 4: 1200 KY. Keskiarvo on 1425 KY

Akuutti:krooninen suhde on 1400/1425 = 0,98. Riski loukkaantua on siis pienempi!
Picture
KUVA2: Viikottaisen treenikuormituksen nostamisen vaikutus loukkaantumisriskiin. https://bjsm.bmj.com/content/early/2016/01/12/bjsports-2015-095788
Treenimäärää on turvallista nostaa hiljalleen isommaksi ja ylärajaa määrälle ei taida olla. 10% nostaminen viikkotasolla on osoittautunut turvalliseksi. Määrää voi olla hankala arvioida lajeissa, missä selkeästi mitattavia muuttujia (esimerkiksi sarjapainot, juostu matka) ei ole. Tärkein viesti on, että treenin on oltava jatkuvasti hieman raskaampaa kehityksen kannalta ja isoja muutoksia on syytä välttää sen verran kuin se on mahdollista.
]]>
<![CDATA[Sirkusfysion suosikki olkapääliike]]>Thu, 19 Apr 2018 21:00:00 GMThttp://sirkusfysio.fi/blogi/sirkusfysion-suosikki-olkapaaliikeViimeisen vuoden aikana olen pitänyt Olkapääkurssia yhteensä 4 kertaa. Osallistujina on ollut sirkuslaisia, tanssijoita, kiipeilijöitä, tankotanssijoita ja liuta muita uteliaita liikkujia. Vuoden aikana sisältö on hioutunut jokaisen kurssin jälkeen, mutta tässä on yksi asia joka on pysynyt mukana koko tämän ajan.
Liike, jota käytän useissa olkapään kiputilojen kuntoutuksissa, toimii myös hyvin olkapään oheisharjoitteena. Liike on varsin yksinkertainen ja se on nimetty kuvaavasti: takanosto yhdistettynä eteentaivutukseen. Tässä 6 pointtia miksi pidän liikkeestä:
  1. Liike tapahtuu selän takana, mikä auttaa olkapään kuormituksen tasapuolistamiseen. Koskee erityisesti ilma-akrobaatteja.
  2. ​Sirkuslajeissa, kuten kiinalainen tolppa tai pariakrobatia, olkapään hyvä liikkuvuus ja voima selän takana on lajissa olennaista.
  3. Alkuvaiheessa haastaa koordinaatiota ja opettaa uusia liikemalleja
  4. Eteentaivutuksen avulla saadaan olkapäähän myös lisää aktiivista liikkuvuutta kun painovoima saadaan avuksi.
  5. Vaatii hauiksen venymistä täyteen mittaansa ja vielä tuottamaan voimaa tässä asennossa.
  6. Liike on helposti skaalattavissa. Oteleveyttä voi vaihdella ja puukeppin voi lisätä painoa.

Toistot voivat vaihdella 6-12 välillä riippuen tavoitteesta. Myös alastoppi eteentaivutuksen ala-asennossa antaa mukavasti lisähyötyä liikkeeseen.

​Testaa ja kerro tuntemuksiasi.

-Atte
www.sirkusfysio.fi


]]>
<![CDATA[Onnistunut nilkan kuntoutus]]>Mon, 19 Mar 2018 22:00:00 GMThttp://sirkusfysio.fi/blogi/onnistunut-nilkan-kuntoutusMiksi nilkan nyrjähdykset uusiutuvat niin helposti? Ensikertalaisella on tutkimuksien valossa jopa 70% todennäköisyys nyrjäyttää nilkka uudestaan vuoden sisällä. Nilkka paranee usein helposti 2-6 viikon aikana ja paranemisen jälkeen nilkka on monesti jo täysin kivuton. Nilkan toimintakyky ei silti välttämättä ole palautunut.
Picture
https://www.academyclinics.com/blog/tag/Ankle+Sprains.html
Nilkan nyrjähdyksessä nivelsiteiden venyminen tai repeäminen saa aikaan asentotunnon (=proprioseptiikan) heikkenemisen alueella. Tämä johtuu siitä, että nivelsiteissä on paljon venytystä, painetta ja muita ärsykkeitä tulkitsevia reseptoreita. Kun nilkan asennon hahmotus on vaikeaa, reagoimisaika pitenee ja lihakset eivät toimi koordinoidusti keskenään.

Onko tasapainolaudasta hyötyä nilkan nyrjähdysvamman kuntoutuksessa?

Vastaus ei ole yksioikoinen, mutta tasapainolaudan hyödyt ovat todennäköisesti pienemmät kuin mitä luullaan. Tasapainoillessasi tasapainolaudalla (tai muulla epävakaalla alustalla) asennon ylläpidosta vastaa pääosin keskivartalon lihakset ja jalan nivelet vähentävät liikettään tuen saavuttamiseksi. Tästäkin on toki hyötyä, mutta nilkan asentotunnon kannalta se ei ole tehokkainta. 

Toinen pointti on pitää mielessä laji minkä pariin palataan nilkan kuntoutuksen jälkeen. Tasapaino kehittyy parhaiten sille alustalle, millä sitä harjoitellaan ja eri alustoilla tarvittavat tasapainoreaktiot poikkeavat toisistaan. Suurin osa lajeista tapahtuu kovalla alustalla, joten tärkeintä on tulla hyväksi siinä.

Eli miten sitten?

Kovalla alustalla yhdellä jalalla seisominen on suurimmalle osalle liian helppoa nopeasti vamman jälkeenkin. Asentotunnon heikentyminen näkyy vasta monimutkaisemmissa liikkeissä, joten harjoitteluun on hyvä lisätä ainakin seuraavia elementtejä:
  • Näön roolin muuttaminen. Esimerkiksi silmien sulkeminen tai katseen liikuttelu.
  • Tasapainoilun yhdistäminen muihin liikkeisiin. Esimerkiksi pallon heittely kaverin kanssa tai yhden jalan maastaveto.
  • Tukipinnan muuttaminen. Tässä tavoite on hyvä olla lajispesifi. Parkouraajalle kapea putki, balettitanssijalle kärkitossu (päkiöillä seisonta) ja tasapainolajeissa mahdollisimman paljon omaa välinettä muistuttava.

-Atte

Ps. Tutkimuksissa oli havaittu mielenkiintoinen korrelaatio polvivammojen lisääntymisen ja epävakaalla alustalla harjoittelun välillä. Huom. korrelaatio ei tee tasapainolaudasta vielä syyllistä, mutta havainto herättää hyviä kysymyksiä.
]]>
<![CDATA[Loukkaantumisen jälkeen palaaminen 100% harjoitteluun - mitkä tekijät vaikuttavat päätökseen]]>Fri, 04 Aug 2017 11:21:53 GMThttp://sirkusfysio.fi/blogi/loukkaantumisen-jalkeen-palaaminen-100-harjoitteluun-mitka-tekijat-vaikuttavat-paatokseen“Milloin pystyn taas harjoittelemaan 100% tai esiintymään?” Tämä on usein se tärkein kysymys klinikalla jo ensimmäisellä käynnillä. Valotan seuraavaksi hieman mitkä asiat vaikuttavat päätökseen kun kuntoutuksessa ollaan loppusuoralla ja paluu oman lajin pariin on lähellä.

Miksi päätös paluusta on tärkeä? Lyhyellä aikavälillä se on yksi iso tekijä uudelleen loukkaantumisen riskin pienentämisessä. Liian aikainen paluu voi pahimmillaan viedä takaisin lähtöruutuun tai jopa sitä huonompaan tilanteeseen. Tutkimuksissa on havaittu, että joissakin urheilulajeissa jopa 90% loukkaantumisista on toistuvia.

Isoin pidemmän aikavälin vaikutus on uran jatkuminen. Toistuvista loukkaantumisista palaaminen omalle suoritustasolle voi muuttua vaikeaksi ja uran jatkaminen samanlaisena ei enää onnistu. Loukkaantumiset voivat lisäävät myös muun muassa nivelrikon riskiä vanhemmalla iällä.

Vammatyypillä on luonnollisesti vaikutusta päätökseen ja joissakin vammoissa on helpompi arvioida kuntoutukseen tarvittava aika kuin toisissa. Seuraavat graafit kuvaavat loukkaantumisen (esimerkiksi takareiden revähdys) ja rasitusvamman (esimerkiksi hyppääjän polvi) eroa. Loukkaantumisessa prosessi on usein suoraviivaisempi kun taas rasitusvamma alkaa hiljalleen ja vasta oireiden haitatessa harjoittelua niihin kiinnitetään huomiota. Graafit mukailtu Ben Clarsenin luennosta.
Päätökseen vaikuttavat tekijät on esitetty alla ja ne on karkeasti jaettu kolmeen ryhmään.
1. Terveydentila ja havainnot
  • asiakkaan ikä, sukupuoli yms. perustiedot
  • oireet sillä hetkellä: kipu, turvotus
  • historia: onko vamma toistuva?
  • toimintakyky sillä hetkellä: lihasvoima, liikeradat, kipua jossakin tietyssä liikkeessä
  • testitulokset, magneettikuvat, röntgenkuvat
2. Aktiviteetti mihin palataan
  • kovien kontaktien määrä vrt. kontaktiton
  • rooli: esim. pohja vai lentäjä?
  • raajadominanssi: kuormituksen jakautuminen lajissa?
  • taso, jolle palataan: ammattilainen, harrastaja?
  • onko suojista hyötyä: nilkkatuki jne?
  • toiminnalliset testit: alastulon hallinta jne?
  • psyykkinen valmius palaamiseen
3. Ulkopuolelta tuleva paine
  • ajoitus: esiintymiskausi, harjoituskausi, “offseason”?
  • paine asiakkaalta: halu esiintyä/palata 100% treenaamiseen
  • ulkopuolelta tuleva paine: koreografi, ohjaaja, valmentaja
  • vamman peittely: kipulääkitys
  • muiden osapuolien intressit: esitystulot, tappiot
Lähtökohtana on, että palaaminen on terveydellisesti mahdollista ja lajin vaatimat ominaisuudet on saatu palautumaan. Päätöksentekoa voi monimutkaistaa esiintymisaikataulut, kisakausi tai hakutilaisuus johon olisi pakko päästä. Ulkoiset intressit eivät saisi mennä terveyden edelle, mutta kuntoutusta mukautetaan aina näiden tilanteiden mukaan mahdollisimman hyvin. Jätä kommentti jos päätöksen teon kriteereistä heräsi kysymyksiä!

Lisätutustuttavaa aiheesta:
  • Ben Clarsen. Kovanluokan tutkija näissä asioissa. Twitterissä @benclarsen
]]>
<![CDATA[Rannevaivojen ennaltaehkäisy]]>Wed, 11 Jan 2017 22:00:00 GMThttp://sirkusfysio.fi/blogi/rannevaivojen-ennaltaehkaisyPäivitetty 17.8.2018

Rannenivel ja siihen liittyvät vaivat ovat suhteellisen yleisiä lajeissa, joissa rannenivel joutuu kannattelemaan ison osan kehonpainosta tai ottamaan iskuja vastaan. Loukkaantumisia ei pysty välttämään täysin, mutta ranteen rasitusvammoihin voi vaikuttaa ennaltaehkäisevästi.


Hyvä ranteen liikkuvuus on edellytys loukkaantumisien välttämiselle. Mitä kauempana liikkuvuuden äärirajoja voi pysyä, sitä enemmän voimaa ranteilla pystyy tuottamaan. Hyvin liikkuva ranne pystyy käyttämään monipuolisempia liikeratoja, mikä jakaa kuormitusta isommalle alueelle. Seuraavaksi käyn läpi muutamat testit, joilla voit selvittää omien ranteidesi liikkuvuuden.

Ranteen ojennus eli ekstensio on tärkeää kaikille, joiden harjoittelu sisältää kehonpainon asettamista käsin päälle. Ensimmäinen testi on ranteen ekstensio vapaana. Tavoitteena on saada noin 90° kulma ranneniveleen. Huomioi jäävätkö sormesi koukkuun.
Toinen ranteen ojennustesti tehdään kuormitettuna. Kämmen pidetään alustassa samalla kun painoa viedään eteenpäin. Tavoitteena saavuttaa noin 100-110° kulma ranneniveleen. Helppo tapa mitata tätä itseltä on asettaa laatikko tai ovenkarmi 10 cm päähän sormenpäistä ja kokeilla saatko kosketettua sitä olkapäällä ilman että kämmen irtoaa alustasta.
Seuraavat testit liittyvät ranteen koukistuspuolen eli fleksion liikkuvuuteen. Ensimmäinen testi tehdään ranne vapaasti ilmassa ja tavoitteena on 90°. Tässä sormien asennolla ei ole niin suurta merkitystä kuin ojennuspuolen testissä.
Koukistuspuolen toinen testi tehdään kuormitettuna. Testi jaetaan kolmeen osaan ja etene seuraavaan osaan kun onnistut edeltävässä. Ensimmäiseksi aseta kämmenselkä niin että se on koko pinta-alaltaan kosketuksissa alustaan ja sormet osoittavat polviin päin. Seuraavaksi kokeile saatko suoristettua kyynärpäät ilman että kämmenselkä irtoaa alustasta. Tavoiteasento ja testin viimeinen osa on pystyä kääntämään kyynärtaipeet eteenpäin pitäen asento muuten muuttumattomana.
Viimeinen testi kohdistuu enemmän kämmenen alueen liikkuvuuteen. Aseta kämmen alustaa vasten ja nosta pelkkä kämmen irti alustasta sormien pysyessä paikallaan. Tavoitteena 80-90° kulma rystyniveleen. Erityisesti paljon puristusta vaativat lajit (mm. boulderointi, ilma-akrobatia) jäykistävät tätä liikkuvuutta. Jos tässä testissä on vaikea saavuttaa tavoitekulmaa, todennäköisesti myös ranteen vapaassa ojennuksessa sormet jäävät hieman koukkuun (ensimmäinen tekstissä mainittu testi).
Näillä testeillä voi seurailla omaa ranteiden liikkuvuutta ja suosittelen sitä tekemään jos lajissasi tulee selvästi toispuoleista ranteen kuormittamista. Tarkempi testailu on tärkeää jos kärsit rannevaivoista ja siihen suosittelen hankkimaan ammattilaisen avuksi.


Atte
www.sirkusfysio.fi

]]>
<![CDATA[Lapaluun sirrotus ja pitääkö siitä huolestua?]]>Thu, 17 Nov 2016 22:00:00 GMThttp://sirkusfysio.fi/blogi/lapaluun-sirrotus-ja-pitaako-siita-huolestuaSirrottavia lapaluita (eng. winging scapula), enkelin siipiä tai miksi niitä haluaakaan kutsua. Näillä tarkoitetaan lapaluun reunan nousemista irti rintarangasta, mikä saa lapaluun muistuttamaan siipeä. Lapaluun asennon on ajateltu antavan selityksiä olkapääkivuille ja sirrotus on usein se eniten huomiota ja kysymyksiä herättävä. Tässäpä siis tiiviisti mitä se on ja ei ole.
Kuten yläpuolelta näkee oire on vakavana hyvin selkeä. Videossa taustalla on hermovaurio, joka heikentää serratus anterior-lihaksen toimintaa. Serratus anterior kiinnittyy kylkiluiden ulkoreunan ja lapaluun selkärangan puoleisen reunan välille ja sen yksi tehtävä on pitää lapaluuta kiinni kylkiluissa. Hermovaurion taustalla syitä on muun muassa kovempi isku kyljen tai kaulan alueelle tai pitkään jatkunut, äärimmäinen rasitus. Vaikka kyseessä olisi hermovaurio, hoitomuotona on pääsääntöisesti fysioterapia. Leikkausta harkitaan vasta parin vuoden jälkeen tilanteen mukaan.
Picture
Serratus anterior. http://bostonshoulderinstitute.com/wp-content/uploads/2014/07/ST-Winging-Figure-10-500x266.jpg
Lievempää sirrotusta onkin sitten vaikeampi määrittää, koska näkemyksiä on yhtä paljon kuin fysioterapeutteja. Lapaluun lepoasennossa on paljon yksilöllistä vaihtelua, jonka vuoksi emme pysty määrittämään “normaalia” asentoa sille. Tästä johtuen pelkästä näkyvästä sirrotuksesta ei kannata tehdä ongelmaa vaan on katsottava olkapään toimintaa. Esimerkiksi monesti sirrottava lapaluu asettuu hyvin paikalleen kun henkilö asettuu punnerrusasentoon tai nostaa kätensä ylös. Tällöin levossa havaittava sirrotus ei ole ongelmallista.
Picture
Onko tämä sirrotus vai normaali variaatio? http://drbenroffey.com/wp-content/uploads/2013/09/Winging-Scapula.jpg
Lapaluun vahvistaminen on hyvin yleistä olkapään kuntoutuksessa ja sitä ohjataan myös levossa sirrottaviin lapaluihin ns. ryhtiharjoituksina. Jos lapaluun sirrottamista on selkeästi havaittavissa kun kättä liikuttaa tai siihen varaa painoa, niin jotain sille on tehtävä. Vahvistamiselle on paikkansa, mutta väittäisin, että muutakin voidaan tehdä. Jatkan tätä aihetta myöhemmin lisää ja käyn läpi lapaluuharjoitteiden taustalla olevia ajatuksiani.

Referenssit


Martin, R.M. & Fish, D.E. Scapular winging: anatomical review, diagnosis and treatment. Curr Rev Musculoskelet Med 2008 1:1.doi:10.1007/s12178-007-9000-5 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2684151/ 

Rahul K Nath, K. Rahul; Lyons, B. Andrew ja Bietz Gabriel. Microneurolysis and decompression of long thoracic nerve injury are effective in reversing scapular winging: Long-term results in 50 cases​. BMC Musculoskeletal Disorders2007   8:25DOI: 10.1186/1471-2474-8-25
]]>
<![CDATA[Niskafiksi jonglööreille, spottereille ja akrobaateille]]>Thu, 03 Nov 2016 14:32:05 GMThttp://sirkusfysio.fi/blogi/niskafiksi-jonglooreille-spottereille-ja-akrobaateilleNiskojen jumeilla voi olla vaikutusta olkapään liikkuvuuteen, mutta myös muualle kehoon. Esimerkiksi olet tottunut aloittamaan jonkin akrobatialiikkeen kääntämällä päätäsi menosuuntaan. Tuoreen niskajumin vuoksi saat käännettyä päätäsi huomattavasti vähemmän, jolloin kehon on kierryttävä voimakkaammin selkärangasta tai lantiosta kompensoidakseen tätä. Tämä teksti on kaikille teille, jotka käytätte niskaanne akrobatiaan, jonglööraukseen tai kaverin spottaukseen.

Niskavaivoja on varmasti jokaisella ajoittain, mutta useissa sirkuslajeissa niskat joutuvat koville. Erityisesti lajit, joissa katse on pidettävä pitkiä aikoja suunnattuna ylöspäin tai muussa yksipuolisessa asennossa. Toinen on lattia-akrobatia, jossa seistään pään päällä tai tehdään muita liikkeitä niskan kautta. Niskasta kannattaa pitää huolta, niin se kestää vuosien sirkustelut. Tässä on lyhyt tarkistuslista niskojesi liikkuvuudelle:

  • saatko painettua leuan kiinni rintalastaan?
  • saatko taivutettua pään taakse niin että otsa tulee vaakatasoon? Tähän tarvitset peilin tai kaverin.
  • saatko käännettyä päätä vähintään 45 astetta molemmille puolille? Käytä nenääsi maamerkkinä.

Huomioi että hartiat pysyvät paikallaan liikkeiden aikana.

Kaikille on todennäköisesti niskojen pyörittely tuttua, mutta tässä vielä videona se.

Tärkeä pointti, jolla tähänkin perusasiaan saa lisätehoa on katseen hyödyntäminen. Sen sijaan, että pyörittelet vain päätäsi, niin koita aktiivisesti katseellasi tehdä mahdollisimman isoa ympyrää. Sivuilla koita nähdä olkapääsi yli ja taaksetaivutuksessa niin taakse kuin pystyt. Keho ymmärtää paremmin liikettä, jolla on päämäärä.

Kaularangan eri osia pystyy myös tarkemmin kohdentamaan erilaisilla liikkeillä. Tässä muutama esimerkki miten saat kaularangan alaosiin ja yläosiin liikettä. Erityisesti jonglöörit ja spotterit hyötyvät hyvästä alaosien liikkuvuudesta, jolloin kuormitus tulee tasaisemmin koko kaularangalle.

  • niska taaksepäin työnnettynä leuan painaminen rintaan kohdistuu ylimpiin nikamiin. Tämä näkyy videossa ensin.
  • niska taaksepäin työnnettynä ja taivutus taaksepäin kohdistuu kaularangan alimpiin nikamiin.


Hyvän liikkuvuuden lisäksi niskojen on myös kestettävä hulluimmatkin akrobatiaideat, joten vahvistaminen osana lämmittelyä kannattaa. Niskat, kuten muukin keho, tykkää nousujohteisesta rasituksesta. Yleisesti ehkä ajatellaan, että lepääminen kovan treenivaiheen päälle on hyvästä, mutta nykytiedon valossa tasainen kuormittaminen suojaa kehoamme paremmin. Tämä on liian iso aihe tähän postaukseen, mutta palataan siihen ehkä myöhemmin. Tässä vielä video niskan vahvistamisesta, joka on variaatio monille tutusta niskaseisonnasta.

Lisää tulossa piakkoin.

-Atte
]]>
<![CDATA[Miksi Sirkusfysio?]]>Wed, 02 Nov 2016 22:00:00 GMThttp://sirkusfysio.fi/blogi/miksi-sirkusfysioSirkusharrastus on nauttinut huimaa kasvua viime vuodet ja sitä on ollut mahtava seurata. Sirkustaiteilijat pääsivät myös hiljattain apurahojen piiriin muiden taiteiden seuraksi. Sirkusopetusta saa nykyään useimmissa kaupungeissa ja se vetää harrastajikseen lapsia ja aikuisia kasvavalla tahdilla.

Oma tieni sirkuksen pariin on kulkenut muutaman mutkan kautta. Teinivuosien koripallo sai väistyä, kun päädyin capoeiraan johon uppouduin usean vuoden kokonaisvaltaisesti. Capoeira taas tutustutti minut akrobatiaan ja tanssiin, joista lähti taas omat polkunsa entistä pidemmälle. Akrobatia vei aikuisvoimisteluun, jonka rinnalle tuli tanssiteatterissa esiintyminen ja tanssitunnit. Yhden tanssiteatteriproduktion ohessa pääsin kokeilemaan ilma-akrobatiaa viikonlopun verran. Mikä alkoi viikonloppukurssista vei harrastamaan sirkusta Hollantiin vaihdon ajaksi, töihin Rovaniemen sirkuskoulu Taika-Ajalle ja tämän hetkiseen työpaikkaani Jyväskylän sirkuskoulun ja Parkourakatemian tiloihin Tantereelle. Matkan varrella valmistuin fysioterapeutiksi ja tuntui luonnolliselta yhdistää nämä kaksi.

Sirkusammattilaisuus vaatii keholta paljon eikä se kalpene huippu-urheilun rinnalla. Sirkuslajien kirjo on valtava ja monet poikkeavat toisistaan merkittävästi vaatimuksiltaan. Miten sitten sirkusta voi tarkastella fysioterapian näkökulmasta, kun lajit ovat niin erilaisia? Tämä haaste on osasyy kiinnostukselleni. Kun ei ole selkeätä tutkittua tietoa juuri siihen vaivaan, tieto pitää hakea monesta paikasta ja soveltaa sitä biomekaniikan ja fysiologian tietoihin. Olkapäävaivoja voi katsoa telinevoimistelun puolelta, jalkavaivoja tanssista ja monesti saa käyttää luovuutta oikein tosissaan. Sirkuslajeihin liittyvää tutkimusta on olemassa harmillisen vähän toistaiseksi.

Sirkusfysioterapia Suomessa on hyvin alkutekijöissä, mutta yhdistys on ollut olemassa jo useamman vuoden pelkkänä jäsenrekisterinä. Sirkusfysioterapian yhdistys liittyi DHF:n (Dance Health Finland) alle kesällä, mikä on mahtava homma. DHF on pitkään toiminut järjestö ja tanssipuolen osaaminen on erittäin hyödyllistä myös sirkuslaisten kanssa työskennellessä.

Nyt on muuten tulossa tiettävästi ensimmäinen seminaari, jossa on esillä myös sirkuspuoli. Järjestäjänä toimii DHF ja päivämäärä 11.-12.2.2017 Helsingissä. Itse osallistun varmasti ja mielenkiintoista nähdä minkälaista sisältöä sinne on tulossa.

Tulevissa teksteissä käsittelen ihmiskehoa sirkuksen näkökulmasta sekä omia havaintojani ja mietintöjäni työhöni liittyen. Tervetuloa seuraamaan sirkusfysioterapian kulkua kanssani!
]]>